Jos komeat tai nätit menevät ohitse

Joskus tuntuu, että tapaa vain tavallisia ja sitten kun näkee jonkun oikein hienon ja kiinnostavan, niin tämä ei ole tosissaan kiinnostunut ja on jotenkin hankala. Muut taas eivät ole yhtä kiehtovia, ainakaan seuraan juuttuvat. Voiko siinä olle kyse sosiaalisesta etäisyydestä eikä siitä, kenet tapaa. Ehkä luonteva etäisyys, jolla on hyvä elää ja näyttä muille kiehtovimmat puolensa, ei olekaan ihan läheinen tai reilun juttukaverin vaan sellainen, että puhe menee vähän kuin ohitse, toinen jatkaa eri aiheesta, omaa elämäänsä eikä paikoilleeen juuttuen. Kuint uo kaartaen kirmaava hevonen, eikä niin, että jonkun löytäessään sitten juuttuukin pakoilleen, että klonks, istuksitaan nyt tässä. Tai niin kuin humalainen, jolta jutut menevät ohitse mutta joka paahtaa omaa elämäänsä hyvältä vaikuttavalla tavalla. Tai niin kuin sellainen, joka ei juuri nyt ainakaan aio vielä? sitoutua tähän ihmisuhteeseen: henkilöhahmo säilyy ikään kuin eheänä, omasta elämästään ja maailmasta kiehtoutuneena. Että saa olla omanrytmisensä, omaa näkemystään kuunteleva, tylsiä tai ikäviä asioita osin ohittava, ne pienemmälle painotukselle jättävä, oman rytmisensä siinäkin, omaan ymmärrykseensä luottava, omalla tavallaan tekevä. Kuitenkin sovussa maailman kanssa kutent uo kirmaava hevonen tai "Elä ja anna toisten elää!", muistakin vastuuta kantava niin kuin hyvää elämää ja hyvää maailmaa tuo.