Tämä ei ole kummemmin omia kiinnostuksenkohteitani, mutta osaan siitä jotakin kertoa. Siis miksi lemmikit ulevat toimeen ihmisten kanssa ja miten niiltä sitä oppia, etenkin koirlta?
Koira tulee nuuhkaisemaan, luo kuin lapsi eteiseen, kun toinen vanhemmista on juuri tullut kotiin: toitko mitään kiinnostavaa, onko kuulumisia, kiva nähdä sinua. Kuin lomalainen katselemaan, onko mitään ohjelmaa, itse viihtyen. Sitten se jo ryhtyy puuhaamaan muuta.
Ihmiseen koira kyllä ottaa kontaktia, mutta aina on ero lajien välillä: koira ei ole ihminen eikä ihminen ole koiran kaltainen. Niinpä koiran kontaktia ottavuus jättää aina etäisyyden eikä ole syliin tulemista samassa mielessä kuin heilalla vaan kuin matkan päästä hei, vaikka kuono nuuhkaisisi koskettaen.
Koira on kyllä kotona paljon, mutta se ei koko ajan pidä seuraa vaan tuntuu miettivän omia koirajuttujaan ja on vain hajamielisesti seurallinen. On kuin se puhuisi eläinkaverin kanssa puhelimessa, katsoisi välistä telkusta jotakin kiehtovaa, käisi harrastuksessaan ja jäisi suustaan kiinni milloin kenenkin kanssa.
Ihmisen se ottaa kuin olisi hänen sateenvarjonsa alla, hänen sosiaalisuutensa suojissa - kuin ihminen ihailemansa elämänalueen harrastajat ym sen ihmiset.
Moraalin se huolehtii toivomalla hyvää ja olemalla sosiaalisella tuulella - sekä tervehenkisen lenkkeileväinen yms aktiivista elämää elävä ja tunteva, ja ajattelussaan pyrkii syvällisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti