Brasilialaistyylinen kampaus??

Trimmasin eilen aprikoosinvärisen villakoirani, leikkasin
sille brasilialaistyylisyyttä opettavan hatun:
niiltä kohdin kun sillä on jokin sitä aidosti kiinnostava elämänalue, johon
se sukeltaa kuin ihmemaahan, niin jätint ilaa, jotta sille kehittyisi
näyttäviä taitoja, jätin siin pallomaisuutta niille kohdin, ja eteen
korkea leveä otsa kuin että nämä asiat kyllä osaan ja huolehdin hyvin
ja sitten silmien tienoille pyöreää huomioonottavaisuutta, ja
ohimoiden yläpuolelle viistoihin kohtiin tyyliin, että wrum lähden
pois kuin kaahaileva auto, jos tässä seurassa en viihdy/kelpaa, niin
viihdyn muualla hyvin ja tulen toisen kerran uudelleen, niin tullaan
taas juttuun, tms. No jaa.
Eihän tuo ihmiskampaus ole, mutta saisiko tuolla idealla jotakin?

Tuo siis vain loisi positiivisia tilanteita ja saisi olla oma itsensä,
omine reaktioineen, purrakin, jos tilanne niin vaatii, eikä tarvitsisi
olla palleroisuuteen pakotettu, nösö. Olisi siis luonteenlujuus ja
suoruus tallella, mutta hyvää tuulta positiivisissa tilanteissa.

Tilaa tunteidenmukaisuudelle muiden asioiden suojissa

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/12/tilan-saamisesta-tunteidenmukaisuudelle.html

Venäläisten naisten kauneus

Lainaus musiikkipäiväkirjastani 8.9.2012 (http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2012/09/lauantaina-892012.html#comment-form):
"venäläisen naisen tyylin voi avata käytännönläheisyyden kautta, jolloin tulee oikein kaunis tunteva, taiteelinen, taitava ja elämänviisas tyyli jumiutuneen teoriaperspektiivin sijaan"
"Oisko tuo Yhdysvaltain Texas ranch naistentyyli, sellainen elämänviisas, uai mikä osavaltio se on? Pitäisi venäläisten opetella mm. juuri se tyyli usalaisuudesta, tietäen, että se juurh on venäläinen valinta!"
"Kun hakee sävelet sille, miten kaipaa tunteilleen tukea, ikään kuin siinä itse olisi tosiystävän tapaan itsensä kaltaista tukemassa, niin sävelmästä ei vle ohut vaan tunteita miellyttävä."
kommenttini helmikuussa 2013:
"Tuo elämänviisauden kieli on ihan eri asia kuin oikein näkäisen mielessä ruuan synnyttämät mielikuvat, vaikka tuota elämänviisauden kieltä taitamaton voisi luulla niitä samannäköisiksi. Elämänviisauden kieli on samanlainen kuin suomalaisessa sosiaalisuudessa ystävän elekielen kopioiminen niin, että tavoittaa sen kautta hänen tekemisentapaansa ja näkökulmaansa. Flirttaillessa käy sama juttu: tutustuu toisen tapaan elää ja hänen elämänviisautensa perustaan siksi, että elekielen ja rytmiin sovittautumisen kautta matkii tämän keskittyneisyyttä eri elämänalueisiin ja siis tämän tapaa elää. Eli matki tunnelmat, tunnista niiden kuvaamat elämänalueet ja keskity painottamaan niitä elämisessäsi siten kuin tunnelmasävyihin on kirjattu. Näin opit tuon vaistomaisen elämänviisauden kielen ymmärtämisen."

Miten paljon tässä on samaa kuin mikä tekisi pääkaupunkilaisesta suomalaisesta naisesta kauniin?

Seuraa laulusta oppimalla

Laulu Hymyhuulet, kai jos sitä ei kuuntele radiosta vaan löytää jostakin nuotit ja soittelee itse melodiaa, niin kuvaa käytännön toimeliaisuutta, joka sujuu hyvin ja tuo hyvän mielen, menestystä. Tuollainen toimeliaisuus on kai tuttu noin 12 vuoden iästä kotona puuhailusta, omista harrastusprojekteista tai hyväntuulisista hyvin sujuvista askareista. Ne tuovat hyvää mieltä ja ovat kiinnostavaa tekemistä tehden tekijänsä viehättäväksi seuraksi.

Nais- ja miespuolisesta seurasta

Käsittääkseni miehet ovat usein seuraa pitäviä, pitävät miesporukoissakin seuraa toisilleen ja ovat laiskan tyytyväisiä oloonsa.
Naiset taas tuntuvat tekevän tarkkuustyötä ja käyttävän paljon hienomotoriikkaa, mutta luonnolliseen tunnelmatajuiseen tapaan eikä näköaistinvaraisesti kuten naisellisuudesta irti sanoutua haluavat miehet. Naiset tuntuvat usein matkivan miesten tekemisentapoja näiden seurassa ja ehkä muutenkin. Se on huono, kun noin matkitut naistasoiset puolet miehistä ovat usein sellaisia, jotka pyrkivät olemaan erilaisia kuin kaikki tuntemansa naiset, myös erilaisia kuin naisten miesmäisimmät puolet. Yleensähän toisia matkimalla voi oppia taitoja ja lahjakkuuksia, mutta jos ei suostu käyttämään samoja perusvalintoja, niin on kyllä irti sanoutuva tai liian erilaiseen tykästynyt, liian erilaiseen päin mukavuudenhaluinen ollakseen takaisin päin matkimisen arvoinen. Miehissä ei ole tervehenkistä tuo naisten taitotason tavoittelu vaan tervehenkisesti omalla tasollaa n sovussa yhteiskunnan kanssa tekeminen, ikään kuin tekeminen perusmuodossaan, missä esim. suurimpiakin lihasryhmiä kuormittava käytännön tekeminen on elämän perusvirtaa ja olisi vapaamuotoisesti tehtynä naisten elämänlaadulle hyväksi.
Isompien kokonaisuuksien kuntoon huolehtimisessa olisi hyvä olla tervehenkinen elämäntapa yhtenä piirteenä. Status, asema menee kai kaikkien tunnistamien piirteiden mukaan, siis osin sen mukaan mitä on ääneen helposti ymmärrettävästi joku sanonut. Siksi perustasosta huolehtiva saa usein enemmän asemaa kuin fiksu tai taiten tekevä tai tunteva, joiden tekemiset ovat hankalampia arvioida jollakin koulutuksenomaisella skaalalla. Siksi kapulakielisyyden taito usein tuo asemaa, kun se kääntää koulutusta muistuttavalle kielelle omakohtaisesri osattuja juttuja. Liian vaikeasti arvioitavat asiat usein menevät kokonaan ohi, vaikka voivat taitoina pelastaa milloin minkäkin pointin noin niin kuin palveluksena tai löydettynä yksityiskohtana.

Jos ja kun miesten kestokyky on isompi kuin naisten, niin kai käy niin, että nainen on tyytymätön elämäänsä jotenkin ja ottaa mallia elämäänsä kovin tyytyväisestä sopivalla tavalla suuntautuneesta miehestä ja eksyy niin tekemisiin jonkin oman osaamisensa alkeisversion kanssa, joka ei riitä tekemään naista onnelliseksi.

Ihmissuhteiden sujuvuus

Luulen, että osa ihmisistä vain ajautuu ongelmiin. Ihmissuhteet ovat heille hankalia, vaikka he uhraavat vaivaa niissä selviytymiseen. Usein se kai johtuu siitä, että tulee liian läheinen kontakti ihmiseen, jonka kanssa ei tule juttuun. Siihen kai auttaisi suoria jokainen sosiaalinen edesottamus sivistyneen käytöksen mukaiseksi ennen sen torteutusvaihetta, siis samalla etäisemmäksi. Luulen, että moni aloittaa kauniista ideaaleista ja päätyy ihmissuhteen tasoon, kun taas pitäisi tehdä toisin päin: ihan vain elellä, olla ihmisten kanssa tekemisissä sen verran kuin luonnostaan on ja sujuu hyvin, ja sitten vain ennen jokaista edesottamusta tsekata, että sen toteutus varmasti on moraalinen, sivistyneen käytöksen mukainen, niin sillä saa ongelmakohdat isoimmalta osin pois, koska sivistynyt tarkoittaa juuri monen hyväksi havaitsemaa moneen tarkoitukseen sopivaa, monelle hyvää, viisainta ratkaisua yhteiskunnankin ja tulevaisuuden kannalta. Mutta se siis merkitsee jonkin verran etäisempiä ihmissuhteita noin keskimäärin.

Miehistä naisille

Miehet ovat usein kouliintuneita ja urautuneita työpaikan ajattelutapoihin, siis koulutukseensa ja jonkinlaiseen jonossa kiipimisen kyynärpään iskuja sisältävään logiikkaan. Ovat siis muun ajan sosiaalisia mutta kun tajuavat, että on jonon tavoite (siis miehen status kokonaan miehistä koostuvassa porukassa, usein työssä pärjääminen tai sosiaalinen asema) kysymyksessä, niin ovat tottuneet kyynärpäätaktiikkaan.
Miesten ajattelutavat ovat usein puutyömäisiä, että tässä olis tämä esine tai palanen ja tuossa tuo ja näin niistä rakennetaan tuo. Konkreettiset kouriintuntuvat asiat siis hahmottuvat miesten silmissä hyvin, kun taas sosiaalisten suhteiden vaihtelevuutta ja monivivahteisuutta ei ymmärretä. Tunteet kai miehet jakavat omaa etua koskeviin itsekkäisiin tunteisiinsa, joita noudattavat spontaanisti, ja yhteisön elämän sujuvuutta koskeviin positiivisiin tunteisiin, joita epäilevät. Sivistys auttaa tässä perusteluineen hankalien kohtien yli.
Miehellä on usein vähän elämänkoekmusta ja on jotenkin pönttö ja kuin 12-vuotias sotilaallisissa laskelmissaan. Ryhmät, joissa on sekä miehiä että naisia puolet ja puolet, molemmille sukupuolille sopivissa tekemisissä avartavat usein miesten ymmärrystä ja tekevät heistä sivistyneemmin käyttäytyviä.

Pehmentämisestä miehille

Miehet ovat joskus kulmikkaita kuin kantaisivat lautapinoa olkapäällä ja olisivat kömpelöitä kääntyessään. Siihen kai auttaisi, että kävisi buffetissa ja käyttäisi täydempää vatsaa sosiaalisen elämän pehmusteena, tyynnyttäjänä, rakentavuuden tuojana, vähän niin kuin flanellipaita suojaa kylmää vastaan. Tuli vain brasilialaisten pehmeämmästä sosiaalisesta tyylistä mieleeni.

Naisista

Yleensä miehet yrittävät muodostaa kuvaa naisista kuin kaikki naiset olisivat samanlaisia mutta kovin monimutkaisia ja kummasti toimivia. Naiset eivät ole niin monimutkaisia mutta ovat kyllä kukin omanlaisensa, aivan erilaisia keskenään ja niin se, mitä sanotaan yhdestä naisesta tai naistyypistä, ei yleensä päde ollenkaan muihin naisiin, vaikka oltaisiin puhutta mukamas kaikista naisista kerralla. Monet naiset ovat ulkomaalaista syntyperää, eri maanosista, jolloin heidän erikoispiirteensä ainakin taitojen osalta ja tyypillisten sosiaalisten kuvioiden osalta ovat jonkin vieraan maan piirteitä eikä naisten piirteitä.

Nuori nainen miettii kai usein, mikä on sopivaa tai mikä on tapana, mutta paremman elämän saisi, jos miettisi vain arvot, sivistyksen, tunteet, hyvän elämän yms eikä kaavamaisesti. Miesten rooli sopii miehille, he pitävät miesmäisestä meiningistä, puolustavat sitä. Tarvitsisi muokata naisille sopivia lokeroita naisten rooliksi, niin hyviä, että niitä luonnostaan puolustaisi, kun ne ovat niin mukavia ja viisaita.

Kenestä puoliso, millaisesta paras ystävä

Luulen, että käsirtykseni hyvästä puolisosta on hiukan erilainen kuin monen. Mielestäni monen elämä menee lyttyyn, kun kopioivat liian tarkkaan joltakulta elämäntavat ja taidot, kun tuo toinen on kumminkin eri toiveilla ja eri tarpeilla varustettu kuin he, ja niin he eivät voi olla ihan samassa lokerossa, eivät toteuttaa itseään, jos jatkuvasti kylki kyljessä kopioivat. Mielestäni parhaan ystävän kanssa voi olla kuin kaksi marjaa: kummallakin on hyvä itselleen sopiva elämäntapa, itselleen sopivat arvot ja paljon omaa aikaa, vaikka olisi osin yhteinen identiteetti. Koska mitkään kaksi ihmistä eivät ole koko ajan ihan toistensa kaltaiset, on hyvä, jos ihan viereiseen on sellaiset välit, että voi olla eri lokero, eri tyypin tekemiset usein itsellä kuin puolisolla. Puoliso on toveri elämän merellä ja niin on hyvä, jos hänellä on vahvuuksia ja kivaa luonnetta, joilla tukea, ja usein tarkoittaa, että hän on erilainen kuin sinä, jopa erilainen kuin haluaisit olla, mutta hyväätekevä vaikute läheisyyden hetkinä ja niiden myötä sekä kivalla tavalla osan elämän arjen taakasta kantava, keventävä, elämänviisas, kivalla tavalla osan arjen töistä ja vastuista niskoilleen ottava, joku jonka luona saa lepoa ja virkistystä, kiehtovaa tekemistä, erilaisia ihmiskontakteja kuin kanssasi samaan identiteettilokeroon majoittuneet työtoverit ja samaa sukupuolta olevat ystävät. Arjessa on tärkeää joustonvara, mahdollisuus valita oma tiensä monessa kysymyksessä jatkuvasti, se tuo hyvää mieltä, jaksavaisuutta ja tervehenkisyyttä sekä runsaasti elämänsisältöä. Siksi on hyvä olla erilainen kuin läheisensä ja tuossa erilaisuudessa vapaa ja läheisten tukema, jossain oman erikoislaatunsa mukaan jeesaava. Hyvä ystävä puolestaan auttaa oman lokeron puolien pitämisessä, esim. harrastusmahdollisuuksien ja oman ajan suojelussa sekä tuo vaihtelua ja joustonvaraa sekä laajempaa piiriä ihmiskontakteihin ja kaikenlaisten asioiden hoitamiseen.

Syrjähypyistä

Jos nojaa kovasti toiseen, niin toisen muut suhteet voivat tuntua hankalilta ja silloin olisi tärkeää, että kumpikin/kaikki noudattaisivat ohjetta "Elä ja anna toisten elää!" kaikkien vaikutusalueellaan olevien osalta, sillä eihän se tarkoita välttämätöntä sitoutumisen pakkoa vaan sitä, ettei aiheuteta katastrofeja muille ihan vain siksi, että itse haluaa jonkin tietyn suhteen ta ettei halua entistä.
Toisaalta, jos on moraalisempi luonne, niin tukee enemmän koko yhteisöön ja laajempaan piiriin tuttavia ja elämänmenoa ja sekä itse että puoliso ovat kai luontevammin huomaavaisia myös syrjähyppyjen sattuessa niin että "Elä ja anna toisten elää!" on helmpompi kaikkien noudattaa.
Jos tuo toinen nainen/mies on kovin omistelevainen, niin silloin on helpompi, jos on itse etäisemmin siltä osin kuin läheisempi kanssakäyminen takeltelee. Silloin koti on parille vähän niin kuin huvila: vanha kiva omakotitalo kuisteineen, perinteisine esineineen jotka tuovat tunnelmaa ja hiukan etäisemmiksi käyneine tuttuineen.
Ajan myötä näkee, miten toisen suhteen käy, sillä silloin se ei ole enää vanhan puolison kaltaisen suhde johonkuhun toisentyyppiseen vaan näkee mitä nuo kaksi keskenään rakentaisivat: onko se lyhyempää johonkin viisauteen tai elämänpiiriin tutustumista vai onko se se satama, jossa toinen tyyntyy ja hänen on hyvä olla, on sellainen elämäntapa se elämän päämäärä, koti poissa häiritsevien ikävän sortin ihmisten luota. Vai onko vanha suhde vaihtelevamman tyyppisenä se, missä kumminkin viihtyy.

Jotakin parisuhteista

Usein on käynyt niin, että kun mies löytää naisystävän, niin hän antaa naisystävän päättää molempien välit naisiin, vaikka naisystävä olisi paha. Neutraalin tutun tilalle tulee siis ryhmän tavallisen kanssakäymisen pahanteoksi kääntävä vihollinen, vaikka mies olisi yleensä ollut moraalinen.
Mutta aina on ihmisillä toisilla välit, joillakin hyvätkin, ja toiset eivät tule juttuun. On kluontevaa, jos tekemisissä ovat ne, jotka tulevat juttuun keskenään, ja muilla on etäisemmät välit, eivät ole niin tiiviisti tekemisissä. Ja väleistä päättäävät ne, jotka tulevat juttuun ja jos siinä tulee ristiriitaa oman seurustelukumppanin kanssa, niin usein sanoo, että painotan tässä nyt parisuhdettani ja pidän siksi etäisemmät välit, vaikka muuten olisin kyllä ihan mielelläni ollut tekemisissä.

Kotitöissä on mielestäni luontevaa, että kumpikin tekee osansa. Ylensä olen ajatellut niin, että periaatteessa työn on jaettu puoliksi, mutta käytännössä on joustettu molempien kohdalla niin, että tekevät, mitä mieluiten huolehtivat. Jos toinen on väsynyt tms, niin toinen jeesaa niinä aikoina, mutta sitten kun väsynyt on taas ok, niin tekee urakalla noita töitä, jotta kokonaisuus pysyisi tasapainossa. Eihän töiden tarvitse tasan mennä vaan tärkeää on, että molemmilla on hyvä mieli ja arki sujuu käytännössä hyvin, ja ettei kumpikaan uuvu. Joustavuus tuntuisi olevan tärkeää silloin, kun olosuhteet vaihtelevat tai toisella on raskasta.

Kanssa jos on auto tms, jota molemmat haluavat käyttää, niin käy, että toinen käyttää sitä isoimman osan ajasta, jos siihen on perusteltu syy, mutta toisaalta on tarpeen, että toiselle jää sen käyttömahdollisuus muutaman kerran - oli se sitten muutaman kerran viikossa, kuukaudessa tai päivässä, elämäntahdista ja etäisyyksistä riippuen, mutta tärkeää, että muutama eikä vain yksi, sillä muutamassa on joustonvaraa, kun taas yksi on varasttu tiettyyn tarkoitukseen täsmälleen eikä suo joustoa, elintilaa, valinnanmahdollisuuksia, varaa elää tilanteen mukaan.

Feminiinisti, maskuliinisti vai puolivälin kannattaja

Eikö "-ismi"-pääte sanassa tarkoita kyseistä sanaa ideologiana. Eli feminismi olisi naisten jutuista ja naisnäkökulmasta, naisten arvoista kiinnostumista, niiden kannattamista kenties suureen ääneen. Vähän niin kuin naisvalta tai matriarkaatti.
Mutta useimmin olen kuullut termiä "feminismi" käytettävän siitä, että naisia miesten töihin, miesten ammatteihin, miesten rinnalle. Eikö se olisi jotakin sellaista kuin "maskulinismi"?
Perinteisen roolijaon kannattaminen, naiset naisina ja miehet miehinä, kukin yksilöllisen luonteensa mukaan, olisi "perinteismi" tms., kenties sovinnaisuus-ismi eli "sovinismi". Miksi ihmeessä sovinnaisuus tarkoittaisi, että naisten olsi oltava miesten vallassa, jos kerran naiset ovat ymmärtäväisempiä ja enemmän suuria sosiaalisia ja elämänviisaudellisia kysymyksiä hallitsemaan kykeneviä?
Voisiko näitä ottaa yksilön omia toiveita kuvastavina termeinä eikä kannanottoina yhteiskunnassa kaikille pakollisiksi vaadittavista linjauksista? Että osa niin naisista kuin miehistäkin on feminiinisiä ja osa niin naisista kuin miehistäkin on maskuliinisia esim. toiveammattinsa, ajattelutyyppinä ja arvojensa osalta. Silloin maskulinisti sanoisi koko ajan että mies sitä ja mies tätä ja puhuisi miesvallasta, mutta tarkoittaisi oikeastaan itsensä kaltaisten eli maskuliinisten valtaa, tai siis käytännössä heidän oikeuttaan elää onnellisina maskuliinista elämää maskuliinisin elämänkuvioin. Ja feminiinisti puhuisi naisten viisaudesta ja siitä, miten yhteiskunta on naisten varassa ja miten musikkaliset miehet oavt fiksumpia kuin muut miehet, mutta oikeastaan vain toivoisi saavansa elää feminiinistä elämää feminiinisissä elämänympyröissä, missä naiset/feminiiniset päättävät feminiinisiä vahvuuksia vaativat asiat yhteiskunnassakin. Ja jollekin sitten sopisi välimuoto ja hän puhuisi tasa-arvosta.
nimimerkki Feminiinisti

Ihminen ei toimi psykologian tapaan

Ihmisiä oppii ymmärtämään elämällä itse, voimalla tehdä valintoja elämässään. Oppii niin ymmärtämään erilaisia elämäntilanteita, taitojen vaikutusta reitteihin ja mahdollisuuksiin sekä muita elämänolosuhteita ja kehitystä kohti haaveita takaiskuineen, haaveiden saavuttamisineen, arkipäiväistymisineen, uudelleensuuntautumisineen, uusien esikuvien vaikutuksen elämää muuttavaa vaikutusta, uusia tavoitteenasetteluja, vaihtelun tarvetta onnen kannalta yms.
Rehdissä ihmissuhteessa saa kontaktin, on ikään kuin aidommin elämän kanssa tekemisissä, esim. huomaa, onko toinen ystävällinen vai vihollinen. Toisaalta joidenkuiden kanssa voi vaikka harrastaa, vaikka välit olisivat muodolliset, sillä yhteisön kulttuuri tukee monia elämässä hyödyllisiä asioita ja kivoja. Luottamus tuon suojan ulkopuolelle menevissä asioissa on eri juttu.

Psykologia sen sijaan pähkäilee ihmisiä. Ihminen ei toimi pähkäilemällä, vaan ihmisellä on maailmankuva ja toiveita ja tarpeita sekä tietty taitotaso ja tietyt olosuhteet. Ihminen siis virtaa toiveisiinsa päin eikä pähkäillen ruudusta toiseen kuten psykologia olettaa, tai siis kuten psykologisen koulutuksen hankkineet tuntuvat olettavan. Psykologia tuntuu liittyvän ihmisten manipulointiin ja tyrannian alaisuudessa toimimiseen ainakin noin psykologien yms tyylilajin ja ajattelutyypin perusteella arvioituna. Tuo tyylilaji ei anna tilaa terveeseen vapaaseen suuntaan kulkemiseen ympäristön ihmisille, vaikka jotkin psykologian oppikirjat ym virallinen imago niin väittäisiv ät tekevänsä.
Ehkä psykologia on yrittänyt kerätä naisten viisautta mm kasvatuksesta ja päätynyt keräänmään objektiivisesdti ajatteleviksi väittämiltään, jotka oikeasti ovat olleet insinöörisuuntautuneita tai pahantahtoisia ja siksi huonolla tavalla ihmisiä kohtelevia.
Hyvä tahto nousee tervehenkisyydest, siitä, ettei näyttele tai esitä muuta kuin aidosti on, ja ettei ole valtaa puuttua muuhun kuin mistä kantaa täydesti vastuuta ja minkä ymmörtää kyllin hyvin. Psykologien usein noudattama järjenkäytön taso vastaa pahantahtoisen ihmisen antamaa vaikutelmaa, kun esim juuri kun toinen on sanonut,e ttä älä sitä, kun se on minulle huono tai kamalan huono, niin ottaa psykologi tms juuri sen puheeksi yhä uudestaan ja yrittää pakottaa siihen suuntaan.